...ja kuoleman jälkeen!

Wednesday, September 8, 2010

Askel paikallaan

8.9.2010 klo 12.44

Äitini kävi jo lähellä kuolemaa, istuin vieressä muutaman tunnin ja pidin kädestä kiinni.
-

Useat tahot pyytävät minulta lisätietoja äitini asioista.

EN SAA LISÄTIETOJA, KOSKA MINULLA EI OLE EDUNVALVOJAN STATUSTA, ENKÄ SAA EDUNVALVOJAN STATUSTA, KOSKA EN VOI TOIMITTAA LISÄTIETOJA.
-
Järjetöntä. Suomi!

1 comment:

Terhi H said...

Tämä edunvalvonta-asia on uskomaton. Lähes vuosikymmenen sairaslomalla ollut, vielä hetken eläkeikää odottava äitini yritti, ja siitä seuranneesta rumbasta sanoisin että "harmittavasti" myös epäonnistui, itsemurhaa. Onhan selviämisessä toki monet lukuisat hienotkin puolensa, mutta palatakseni asiaan: Tietoja ei voitu antaa kenellekään, koska lapsien tietoja ei ollut keskussairaalan koneella, eikä ex-aviomiehelle mitään kerrottu myöskään. Kaikki soittelivat hädissää osastolle, ja hoitajat nähkästyneinä selittelivät mitä milloinkin tuntui fiksulta.

Kuntien ja terveydenhuollon yhteinen sukulaissuhde- ja henkilörekisteri voisi myös auttaa. Epätietoudessa on sietämätöntä elää tällaisen tapauksen aikana.

Seuraavaksi lienee vuorossa tällainen kuvaamasi sirkus, kun nupista helläksi lääkitty, mutta selvästi elämänilonsa menettänyt vanhus alkaa repsahtaa myös fyysisesti enemmän ja enemmän. Amen.