...ja kuoleman jälkeen!

Friday, October 29, 2010

Kahdeskymmenesensimmäinen askel.

29.10.2010 klo 13.45

Ystäväni ja työtoverini- itsekin pappi, Teijo ottaa pyynnöstäni yhteyden Liedon srk:n.
Kanta on muuttumaton. En saa olla paikalla, kun äitini puolen vuoden päästä kätketään.
Liedon seurakunta ei kätke tuhkaa, kun maa on jäässä ( nythän se tosin on sula)!
-
Saamani käsityksen mukaan, he eivät tiedä itse miten toimia, nyt ilmeisesti minua pyydetään tekemään seurakuntaneuvostolle anomus siitä, että saan olla paikalla kun äitini tuhka kätketään. Koska en kuulu kirkkoon, on helppoa arvioida miten tämä päättyy.
Seurakunnan toimijoita närästää tämä blogi,-- näin saan ymmärtää ja erityisesti se että äitini toiveen mukaisesti tuhkan kätkemisestä olisi valokuva.
Mutta sehän on vainajan oma toive ja koetan hänen toiveensa toteuttaa, miksei siis Liedon srk halua vainajan toivetta mahdollistaa.
Yksi toive meni jo pieleen, siunauksen väärä musiikki.
Saan neuvon ottaa yhteyttä Turun tuomiokapituliin asian johdosta.
-
Mitä viimeaikainen homokeskustelu ja makrotasolla äitini kohtelu minulle näyttää.
Juuri sen, minkä vuoksi aikanaan erosin kirkosta.
Kirkko ja sen työntekijät toteuttavat hallintoalamaisiinsa pahantahtoista käskyvaltaa ja unohtavat täysin Jeesuksen sanat armosta ja "mitä teette yhdelle näistä pienimmistä, sen teette myös minulle".

Miten monta sataatuhatta herkkää mieltä  kirkko on tuhonnut kylmyydellään ja miten hankalaksi se tekee minunkin elämäni seuraavat kuusi kuukautta anoessani erikoislupia ja armoa pieneen mitättömään toimenpiteeseen, seurata äitini tuhkan sirottelu.


1 comment:

Jemina Rauhansalo said...

Tämä pistää niin raivostuttamaan. Savupilviä nousee päästäni. Kuinka hankalaksi kirkko voi tehdäkkään asiat.

En voi ensinnäkään käsittää sitä, miten - miten on mahdollista soittaa väärä kappale siunaustilaisuudessa. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos mummini hautajaisissa ei oltaisi soitettu Annie Lennox:n "Into The West" kappaletta, sillä se kyseinen kappale oli hänelle tärkeä ja sen hän halusi omiin hautajaisiinsa.

Pistää raivostuttamaan se, miten olen ollut näin sokea näiden asioiden suhteen. Ovatko kaikki oikeasti näin sokeita ja kylmiä? Onko tosiaan unohdettu nuo Jeesuksen sanat armosta.