Olen ollut kipeänä, enkä jaksanut päivittää.
-
Äitini kunto on romahtanut jälleen, sanojen muodostus on vaikeaa, kun saan hiukan voimia ajelen taas Halikkoon ja koetan saisinko äitini sanomaan muutaman sanan videolle Teille kaikille.
Kysyin Liedon terveyskeskuksesta Karinakodin väitteestä, että Lieto oli ensin kieltäytynyt vastaanottamasta äitiäni hoitoon. Sain kirjallisen vastauksen jossa....ei vastattu kysymykseeni.
-
Hyvä lukijani, mietit ehkä miksi jaksan tätä?
Vastaan sinulle näin: " Työssäni lehtikuvaajana olen kuvannut noin 8700 haastattelua, kun haastis loppuu ja toimittaja lähtee, tulevat haastateltavat usein puhumaan kuvaajan kanssa, koska häntä ei koeta yhtä pelottavaksi tai tärkeileväksi kuin toimittajaa.
Näissä tarinoissa 35vuoden aikana olen kuullut koko Suomalaisen yhteiskunnan hirvittävän epäoikeudenmukaisuuden maailman.
Haluan omalta osaltani kannustaa sinua aktiivisuuteen, sinustakin tulee joskus vanha.
-
2 comments:
Moi, koskettavaa, myös suuttumusta herättävää asiaa. Tämähän on arkipäivää suomessa, valitettavasti. Ihmisestä ei välitetä enää ihmisenä vaan hän on vain se joka tuo rahaa sinulle. Tässä maailman parhaassa maassa olisi paljon parantamisen varaa.
Mulla on itselläni 84v. isoäiti joka toistaiseksi pystyy elämään yksinään, mutta kuinka on huomisen laita. Se jää nähtäväksi. Olen myös kokenut aikoinani tuon miten suomen terveydenhuollossa juoksutetaan paikasta toiseen. Silloin tosin juostiin lapsi kainalossa.
-Terhi
ps. jaoin muuten blogisi facebook profiilissani. sen verran ajatuksia herättävä se on, että haluan muidenkin raksuttavan ajatuksiaan tämän asian tiimoilta :)
Valitettavasti äitisi ei ole ainoa...
Oma äitini sairastui syöpään (kolme kasvainta aivoissa), ja diagnoosista äidin kuolemaan elettiin äitienpäivästä lähes äidin omaan syntymäpäivään syyskuussa. Tässä välissä äitiäni siirrettiin väliä Jyväskylän sädesairaala, Kuopio, kotikunnan terveyskeskuksen vuodeosasto... kuolemaan.
Tässä välissä hänelle oltiin suoritettu tietysti hoitotoimenpiteitä, joista ei enää hänen tilanteessan ollut apua. Hoidot luonnollisesti heikensivät hänen oloaan ja kuntoaan olennaisesti.
Kuolemaansa edeltävällä viikolla äitini lopulta kieltäytyi ruuasta, josta huomautin hoitajalle. Hänen kommenttinsa jätti minut sanattomaksi; "hyvä kun ei syö niin paljoa, on sitten helpompi nosteltava"...
Blogisi toi sen kaiken taas niin elävänä mieleeni, eikä meillä edes käytä äitisi kauhuja läpi.
Post a Comment