Äiti hei, olisi pitänyt tehdä sun kanssa kaikenlaista.
Oltaisiin sinne tai tänne menty.
Siellä tai täällä oltaisiin käyty.
Juteltu niitä näitä.
Vähän naurettu, hiukan itketty.
Nyt.
Ei.
Voi.
Enää.
Nyt kun tajuan, että olisi pitänyt enemmän, ei voi enää mitään.
Ennen loppua olisi pitänyt enemmän äiti..hei. Anteeksi.
-
Mutta loppu tuli ja ajattelin, hyvä näin.
Et enää kärsi.
Mutta sehän oli vain valhe.
Pääsin kuin koira veräjästä.
En kohdannut tarpeeksi lopun vaikeutta kanssasi.
En pystynyt kohtaamaan.
Pelkuri kun olen.
-
Nyt sinä siellä jääkaapissa, minä täällä sydän jäässä.
Kohta tuli nuolee sinut ja minä kuljen vielä hetken.
Ja kohta minun lapseni ajattelevat valkoista kättäni pidellen.
Isä hei.
Oltaisiin menty sinne ja tänne.
Niitä näitä juteltu.
Mutta ei, ei me ehditty.
Sillä me kaikki maailman isät ja äidit.
Jossain loukossa.
Kuollaan pois.
Yksin.
Viimeinen henkäys.
Hiljaisuus.
2 comments:
kauniisti kirjoitettu...
Niin surullista.
Mutta hyvät sanat löysit.
Ilkka R
Post a Comment