Kahdeskymmeneskuudes askel

14.10.2010.klo 12.05


Ihmisen elämästä jää jäljelle 7 jätesäkillistä ja kahvipannu!

Tein surutyön aloituksen ja löysin hylättyjä kuusenkoristeita, vanhoja sanomalehtiä, joihin oli kääritty rikkoutuneita lamppuja, kuluneita kenkiä, joita kukaan ei enää käyttäisi, kuluneita lautasia, joilta lapsena söin ja hapertuneen mukin, josta join poikana maitoa.


- Lopetin lankapuhelimen.
- Muutin äidin postin omaan osoitteeseeni.
- Tilasin perunkirjoituksen pankilta.
- Selvitin juristilta perintäveron määrää ( ensimmäisen perintöveron maksoin kun isäni kuoli, silloin puolesta omaisuudesta, perintöä en saanut mutta veronmaksu tehtiin selväksi erittäin kovasanaisella laskulomakkeella, jossa ei osanottoja ollut. Myin kameroita ym.omaisuuttani ja onnistuin täpärästi välttämään oman kotini menetyksen.
Nyt tulee uusi perintövero äitini puolikkaasta, koska olen ainoa lapsi, perintövero lyö minua lujasti.
Yli 20 000 euroa omaisuudesta 7% sanoi juristi. Isäni kuollessa laki oli toinen, kovempi. 
Kuoleminen on kallista omaisille.


- Järjestin siunauksen ja hautauksen/tuhkauksen ja sirottelun, hinta tulee olemaan 750 euroa.
- Lopetin edunvalvojuuden hakemisen, jouluna sen olisin ehkä saanut.
- Jatkoin sähkösopimuksen kestoa,  mutta unohdin sanomalehden.
- Vietin puhelimessa erillaisia odotusääniä kuunnellen yli kaksi tuntia.
- Pyysin eri toimijoita yhdistämään omat laskunsa joita minulle tuli 17 kpl yhteensä.
TYKS ymmärsi asian ja lähetti 1900 euron laskun, Lieto ei, sieltä ilmoitettiin, ettei Kaisa Puusaa ole hoidettu heillä!  Huokaus. Minun käskettiin itse selvittää äitini laskuasiat! Varsinaissuomalainen asenne.


- Katselin äitini asuntoa ja joka paikka huusi miten hän oli lähtenyt 26.4. jonnekin, kuin aikoen palata heti takaisin. Kahvit oli aikonut äiti keittää pannusta päätellen.  En tiedä mitä teen asunnon kanssa, en jaksa ajatella ja vuosikymmenien ajan tuttuihin esineisiin koskeminen tekee viiltävän haikeaa. Kaksi tuntia jaksoin luodata menneisyyttä sitten lähdin pakoon.
Avaan äitini käsilaukun ja siellä olevan lompakon, huhtikuulta (siirtorumban alettua) n. 700 euroa on sulanut 350 euroon.


- Vielä pitää tehdä monta asiaa, maksaa ensin äitini hoitolaskut -kun ne saan. Josko se onnistuukaan vielä pankissa?