..ja nyt, on hiljaista.

Tämä blog alkaa tavallaan lopusta.

Jos haluat lukea tapahtumista kronologisessa järjestyksessä scrollaa pohjalle. 

-

Blog on sarja tapahtumia, joiden kautta seuraan äitiäni kohti kuolemaa ja hetken sen jälkeen.

-

Kirjoitan tätä alkukappaletta syksyllä 2013, äitini on ollut jo pari vuotta kuollut. Ja kyllä, kaipaan häntä vielä.

-

Jore Puusa

( blogin minkään osan lainaaminen ei ole sallittua ilman lupaani)

12.2.2011

Välitilinpäätös.
Äitini tuhka on takkani päällä valkoisessa uurnassa.
Erillaisia laskuja tulee edelleen sieltä täältä.
Perintöveron määrä tulee olemaan ehkä 17 000 euroa, eikä minulla ole aavistustakaan millä sen maksan.
Hoitokulut olivat kaikkiaan noin 3500 euroa.
Oloni on tyhjä.
En tiedä mitä ajatella.

Kahdeskymmenesensimmäinen askel.

29.10.2010 klo 13.45

Ystäväni ja työtoverini- itsekin pappi, Teijo ottaa pyynnöstäni yhteyden Liedon srk:n.

Kanta on muuttumaton. En saa olla paikalla, kun äitini puolen vuoden päästä kätketään.

Liedon seurakunta ei kätke tuhkaa, kun maa on jäässä ( nythän se tosin on sula)!

-

Saamani käsityksen mukaan, he eivät tiedä itse miten toimia, nyt ilmeisesti minua pyydetään tekemään seurakuntaneuvostolle anomus siitä, että saan olla paikalla kun äitini tuhka kätketään. Koska en kuulu kirkkoon, on helppoa arvioida miten tämä päättyy.

Seurakunnan toimijoita närästää tämä blogi,-- näin saan ymmärtää ja erityisesti se että äitini toiveen mukaisesti tuhkan kätkemisestä olisi valokuva.

Mutta sehän on vainajan oma toive ja koetan hänen toiveensa toteuttaa, miksei siis Liedon srk halua vainajan toivetta mahdollistaa.

Yksi toive meni jo pieleen, siunauksen väärä musiikki.

Saan neuvon ottaa yhteyttä Turun tuomiokapituliin asian johdosta.

-

Mitä viimeaikainen homokeskustelu ja makrotasolla äitini kohtelu minulle näyttää.

Juuri sen, minkä vuoksi aikanaan erosin kirkosta.

Kirkko ja sen työntekijät toteuttavat hallintoalamaisiinsa pahantahtoista käskyvaltaa ja unohtavat täysin Jeesuksen sanat armosta ja "mitä teette yhdelle näistä pienimmistä, sen teette myös minulle".

Miten monta sataatuhatta herkkää mieltä  kirkko on tuhonnut kylmyydellään ja miten hankalaksi se tekee minunkin elämäni seuraavat kuusi kuukautta anoessani erikoislupia ja armoa pieneen mitättömään toimenpiteeseen, seurata äitini tuhkan sirottelu.

Kahdeskymmenestoinen askel.

25.10.2010 klo 13.53

Äiti parka, Liedon seurakunnnan hautausmaiden ja kiinteistöjen hoitaja ilmoittaa minulle puhelimessa, etten saa olla paikalla kun tuhkasi kätketään.
Kun koetan sanoa vastaan, hän huutaa minut puhelimessa hiljaiseksi, katkaisen puhelun, en jaksa kuunnella kolme päivää ruumiin siunauksen jälkeen aggressiivista määräysvallan käyttöä.
-
Lupasin sinulle äiti, että seuraan sinua loppuun saakka ja tallennan kaiken pojilleni.
Koetan toimia lupaukseni mukaan.
-
Evankelisluterilaista kirkkoa ei todella voi sanoa armon tyyssijaksi.
Kirkko katsoo, että hallintoalamaiset ovat kirkon virkamiehiä varten ja virkamiehet omistavat vainajan tuhkan ja päättävät miten sitä käsitellään. Omaisen tahto ei merkitse.

Tänne äitini halusi, kanervien alla, isäni seuraan.
Mutta minä en Liedon SRK:n päätöksellä saa olla mukana matkan viimeisessä etapissa.

Kahdeskymmeneskolmas askel.

24.10. 2010 klo 10.20

Kaisa-äitini valkoisessa arkussa, sisällä siellä, kokonaan poissa ja pappi siunaa.
Arkulla on pieni rippunen hiekkaa ja syksyn lehtiä ja havuja.
Toivotan onnea matkalle isäni, Anteron luokse.
-
Seremonian päätteeeksi olen pyytänyt hengellistä laulua, jota äitini ja hänen siskonsa lauloivat omalle äidilleen.
Seurakuntasihteeri on vahvistanut, että kanttori on saanut tiedon ja....kanttori soittaa väärän laulun.
Amen.

Kahdeskymmenesneljäs askel.

22.10.2010 klo 10.45

Päätepisteenä äitini tarinalle pyysin Liedon seurakuntaa ilmoittamaan, milloin äidin tuhka sirotellaan.
Eihän se tietenkään onnistu, päivää ennen siunausta saan seuraavan mailin...(vain osa näkyvissä.)

On Oct 22, 2010, at 9:41 AM, N.N. wrote:

Hei!

Kiitos osoitetiedoista!

Liedon srk:ssa ei tuhkaa sirotella muistolehtoon, vaan se kätketään maahan. Tuhka kätketään merkitsemättömään paikkaan seurakunnan työntekijöiden toimesta ja omaiset eivät ole silloin mukana. 

Ja vastaukseni.


Tässä joudutte muutamaan käytäntöä.

Päivää ennen siunausta on ikävää kuulla, ettei äitini tahto toteudu.

Hän halusi minun olevan paikalla ja myös olen.

Tuhkan kätkeminen tms on viimeinen piste äitin matkalla.

Omainen voi sirotella tuhkan esim mereen ja omainen voi olla paikalla kun vainajan arkku peitetään.

Omainen on tässä tapauksessa myös paikalla kun äiti kätketään.

Kirkko on minulle organisaationa juuri tätä:-- kieltoja ja mielivaltaa.

Eli...kehotan välittämään tämän viestin myös esimiehellesi.

Minä olen paikalla kun äiti kätketään maahan 100% varmasti, kielto olla olematta ei perustu mihinkään lakiin.

Jore Puusa

Kahdeskymmenesviides askel

22.10.2010 klo 08.50

Kuollut äitini saa minulle käännetyssä postissaan Intrum Justitialta kirjeen, jossa hänelle R.I.P. ilmoitetaan:
"Emme halua teidän joutuvan vaikeuksiin mutta jos ette maksa velkaanne meidän on jatkettava perintää ulosottoteitse jne jne.."
Päivää ennen siunaustilaisuutta ao kirje tuntuu kurjalta.
-
Soitan ja kerron, että äitini on kuollut ja koska en saanut edunvalvontasopimusta en ole voinut maksaa hänen laskujaan.
Pyydän saada toimihenkilön esimiehen mailosoiteen: "Ei onnistu".
Toimihenkilö kysyy: "Miksi te haluatte mailosoitteen, meillä asiat hoidetaan puhelimessa."
Henkilö tuntuu siltä, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, annan olla.
-
Mietin sarkastisesti, että minne ilmoitan äidilleni ulosoton uhasta 46 euron takia.
Elisallehan soitin heti kuoleman jälkeen ja hoidin asian.
Mutta pyörät pyörivät hitaasti.

Intrum Justitia on valtio valtiossa, he kokevat statuksensa-- ihmisten kurjuuden-- kautta nousseensa yläpuolelle kohteliaisuuden, piittaamisen, ymmärtämisen ja oivalluksen.
Kun sanon toimihenkilölle, että perintätoimistot saavat asiattomilla kirjeillään aikaan itsemurhia loppuun palaneissa ihmisissä  hän vastaa äärimmäisen kyllästyneesti: "Joo joo."

Kahdeskymmeneskuudes askel

14.10.2010.klo 12.05


Ihmisen elämästä jää jäljelle 7 jätesäkillistä ja kahvipannu!

Tein surutyön aloituksen ja löysin hylättyjä kuusenkoristeita, vanhoja sanomalehtiä, joihin oli kääritty rikkoutuneita lamppuja, kuluneita kenkiä, joita kukaan ei enää käyttäisi, kuluneita lautasia, joilta lapsena söin ja hapertuneen mukin, josta join poikana maitoa.


- Lopetin lankapuhelimen.
- Muutin äidin postin omaan osoitteeseeni.
- Tilasin perunkirjoituksen pankilta.
- Selvitin juristilta perintäveron määrää ( ensimmäisen perintöveron maksoin kun isäni kuoli, silloin puolesta omaisuudesta, perintöä en saanut mutta veronmaksu tehtiin selväksi erittäin kovasanaisella laskulomakkeella, jossa ei osanottoja ollut. Myin kameroita ym.omaisuuttani ja onnistuin täpärästi välttämään oman kotini menetyksen.
Nyt tulee uusi perintövero äitini puolikkaasta, koska olen ainoa lapsi, perintövero lyö minua lujasti.
Yli 20 000 euroa omaisuudesta 7% sanoi juristi. Isäni kuollessa laki oli toinen, kovempi. 
Kuoleminen on kallista omaisille.


- Järjestin siunauksen ja hautauksen/tuhkauksen ja sirottelun, hinta tulee olemaan 750 euroa.
- Lopetin edunvalvojuuden hakemisen, jouluna sen olisin ehkä saanut.
- Jatkoin sähkösopimuksen kestoa,  mutta unohdin sanomalehden.
- Vietin puhelimessa erillaisia odotusääniä kuunnellen yli kaksi tuntia.
- Pyysin eri toimijoita yhdistämään omat laskunsa joita minulle tuli 17 kpl yhteensä.
TYKS ymmärsi asian ja lähetti 1900 euron laskun, Lieto ei, sieltä ilmoitettiin, ettei Kaisa Puusaa ole hoidettu heillä!  Huokaus. Minun käskettiin itse selvittää äitini laskuasiat! Varsinaissuomalainen asenne.


- Katselin äitini asuntoa ja joka paikka huusi miten hän oli lähtenyt 26.4. jonnekin, kuin aikoen palata heti takaisin. Kahvit oli aikonut äiti keittää pannusta päätellen.  En tiedä mitä teen asunnon kanssa, en jaksa ajatella ja vuosikymmenien ajan tuttuihin esineisiin koskeminen tekee viiltävän haikeaa. Kaksi tuntia jaksoin luodata menneisyyttä sitten lähdin pakoon.
Avaan äitini käsilaukun ja siellä olevan lompakon, huhtikuulta (siirtorumban alettua) n. 700 euroa on sulanut 350 euroon.


- Vielä pitää tehdä monta asiaa, maksaa ensin äitini hoitolaskut -kun ne saan. Josko se onnistuukaan vielä pankissa?

Hyvästi

Äiti hei, olisi pitänyt tehdä sun kanssa kaikenlaista.

Oltaisiin sinne tai tänne menty.

Siellä tai täällä oltaisiin käyty.

Juteltu niitä näitä.

Vähän naurettu, hiukan itketty.

Nyt.

Ei.

Voi.

Enää.

Nyt kun tajuan, että olisi pitänyt enemmän, ei voi enää mitään.

Ennen loppua olisi pitänyt enemmän äiti..hei. Anteeksi.

-

Mutta loppu tuli ja ajattelin, hyvä näin.

Et enää kärsi.

Mutta sehän oli vain valhe.

Pääsin kuin koira veräjästä.

En kohdannut tarpeeksi lopun vaikeutta kanssasi.

En pystynyt kohtaamaan.

Pelkuri kun olen.

-

Nyt sinä siellä jääkaapissa, minä täällä sydän jäässä.

Kohta tuli nuolee sinut ja minä kuljen vielä hetken.

Ja kohta minun lapseni ajattelevat valkoista kättäni pidellen.

Isä hei.

Oltaisiin menty sinne ja tänne.

Niitä näitä juteltu.

Mutta ei, ei me ehditty.

Sillä me kaikki maailman isät ja äidit.

Jossain loukossa.

Kuollaan pois.

Yksin.

Viimeinen henkäys.

Hiljaisuus.

Viimeinen askel

10.10.2010 klo 20.55

Äitini kuolee sunnuntaiaamuna noin klo1000 nukkuessaan.

Neuvo!

Annan nyt omiin kokemukseeni perustuvan neuvoja.
-
Kun oma vanhempasi on vielä kohtuullisissa sielun ja ruumiin voimissa, keskustele hänen kanssaan seuraavasta: "Onko mahdollista, että hän tekisi hoitotestamentin, jonka vahvistaa kaksi todistajaa.
Voisiko vanhempasi tehdä valtakirjan, jolla hänen  raha-asioittensa hoito mahdollistetaan sinulle tilanteessa, jossa hän menettää nopeasti kykynsä hoitaa asioitaan. Voisitteko käydä yhdessä pankissa ja sopia miten laskut hoidetaan, kun hänen kykynsä hoitaa ne heikkenee."
-
Lisäksi keskustele hänen/heidän kanssaan siitä, missä ovat esimerkiksi asuntoa koskevat paperit, missä ovat pankkikirjat ja muu elämään liittyvä aineisto --kuten puhelimeen, vuokraan ja sähköön tai lämmitykseen liittyvät sopimukset tms.
Voin vakuuttaa, että tällaisten hakeminen vanhan ihmisen suureksi paisuneen henkilökohtaisen aineiston seasta, on hankalaa, varsinkin koska dementoituva vanhus saattaa kätkeä asioita epärationaalisesti.
-
Kysy vanhukseltasi sen lääkärin nimi ja työpaikka---- jota on käytetty ja ota tähän yhteyttä. Vaikka hänellä on vaitiolovelvollisuus, voit kuitenkin jo esittäytyä. Aloita ajoissa edunvalvontastatuksen hakeminen, muista, että jos teillä on keskinäisiä takauksia ym. rahallisia sidoksia, et välttämättä saa edunvalvojuutta.
-
Kysy vanhukselta, miten hän haluaa tulla kohdelluksi kuoleman jälkeen. Vaikka kysymys vaikuttaa makaaberilta, se on parempi kuin arvailla kuoleman jälkeen asiaa.
-
Kun vanhus on tilassa, jossa ei voi enää vaikuttaa itseään kohtaaviin kysymyksiin,-- eikä hoitotestamenttia ole, joudut päättämään hänen puolestaan esimerkiksi--- mitä tehdään keuhkokuumeen eli "lempeän tappajan" tullessa.
Vaaditko jatkamaan väkisin isäsi/äitisi tuskaista elämää itsesi takia ja vaadit antibioottitiputusta,-- vai päästätkä vanhempasi jo lepoon.
-
Jos käytte katsomassa vainajaa kuoleman jälkeen ja mukana on lapsia, pyydä hautausurakoitsijaa sitomaan kuolleen leuka ylös, jotta vainaja ei olisi suu avoinna ja kasvot vääntyneenä lapselle ikävä kokemus.
Isäni suhteen kävi juuri kuvaamallani tavalla ikävästi.
-
Jos sinulle tulee mieleen asioita, jotka jäivät tästä listauksesta pois, kerro ja julkaisen.
Muista, että olet itse nopeammin kuin uskotkaan samassa tilassa kuin isäsi/äitisi, hoida siksi omat asiasi kuntoon lapsiasi ajatellen.Oma kuolemamme voi tulla aivan yllättäen, tietääkö lapsesi silloin sinusta riittävästi.
Liika hienotunteisuus vaikeuttaa asioita, nämä  ovat elämän faktoja, jotka on vain kohdattava.
-
PS: jos sinulla on videokamera, haastattele vanhempiasi, pyydä heitä kertomaan kameralle asioita elämästään. Sinulle ne eivät ehkä ole tärkeitä, mutta lapsillesi kyllä. Meitä kaikkia kiinnostaa menneisyys tietyn ikäisenä.

Kahdeskymmenesseitsemäs askel

Soitin perintäyritykseen nimeltä Kapital jne.....
Toimihenkilö totesi, että perintä äitini hoitomaksun suhteen on lopetettu.
Kysyin: "miksi minä en ole saanut siitä tietoa, koska ao. perintä oli kohdennettu minuun"!!
Toimihenkilö muuttui agressiiviseksi ja sanoi:"lain mukaan perinnän käynnistäjän on ilmoitettava minulle, että perintä lopetetaan." Asia ei koske heitä enää.
(Että minua otti päähän toimihenkilön pirullinen nasaali sinuttelu, alanko menettää itsehillintäni byrokratian edessä...)
-
Olin varautunut maksamaan itse yli 600 euron laskun, jonka TYKS lähetti ja myynyt yhden kameran maksaakseni sen. Nyt selviää, ettei hoitomaksun perinnän lopettamisesta kerrokaan perintäyritys, joka perinnän on aloittanut.
Selviää että hoitomaksu on yhdistetty toisiin ja isompi, muutaman tuhannen euron lasku tulee jossain vaiheessa. Milloin?
-
Tieto ei kulje keneltäkään minnekään.
Yksikään taho, esimerkiksi HES sairaankuljetus, Karinakoti tms ei ole vastannut toistuviin kyselyihini tapahtumista. Viranomainen tai viranomaiseen rinnastettava taho voi vaieta halutessaan, yksityinen ihminen grillataan karrelle koko koneiston voimalla.
Edunvalvojan statuksesta ei kuulu mitään.
Äitini tilanne on ennallaan. Hän nukkuu. Hyvä!
Minä juoksen päätäni puhki yhteiskunnan muureihin koettaessani hoitaa asioitaan.

Kahdeskymmeneskuudes askel

29.9.2010
Ystävällinen! lääkäri soittaa Liedon TK:sta ja sovimme äitini hoidosta.
( tuntuu omituiselta, esitän pyyntöjä, jotka jouduttavat minut synnyttäneen ihmisen tulevaa kuolemaa)
Pyydän siis kunnioittamaan äitini tahtoa vuoden takaa.
Elvyttää ei saa ja tässä vaiheessa hoidetaan enää oireita, antibioottihoitoakaan ei aloiteta.
-
Pyydän kiinnittämään huomiota riittävään kivunlievitykseen.
Äiti olkoon opiaatti- tms sumussa mieluummin kuin kuolemankauhussa ja kivusta vääntelehtien, kumman sinä valitsisit?
Jos mahdollista, niin nukkukoon Kaisamamma, kaiket päivät ja yöt kunnes...
-
Musta suorakaide.
Se kuvaa sitä, minne me mielestäni lopulta menemme, siellä ei ole pelkoa, ei ahdistusta, ei mitään.
Musta nolla. Nada, niente.
Onneksi niin.

Kahdeskymmenesviides askel

27.9. klo 16.35
Äitini on aamulla jotenkin päässyt nousemaan sairaalasängystään ylös ja jäänyt riippumaan jalastaan kaiteen rakoon. Vääntynyt jalka kuvataan, murtumaa ei ole.
EDIT: jalka ei kanna, jotain siinä meni rikki, kuvataan uuudestaan.

Kahdeskymmenesneljäs askel.

25.9.2010 klo 1316. Kaisa äitini katsoo sinne, minne minä en näe. Nalle on isäni omana kuolivuotenaan äidilleni antama.

Äitini siirrettiin Härkätien terveyskeskukseen Halikosta. Viides siirto huhtikuun 26.4. jälkeen, jolloin äitini katosi terveyskeskuksesta liki kolmeksi tunniksi... Nyt sairaankuljetus ei enää laittanut häntä kävelemään ja kaatumaan portaissa.  Kaisa --nukkuu/on hyvin heikosti tajuissaan-- suurimman osan aikaa.

-

Menen katsomaan äitiäni hänen siskonsa kanssa.

Kaisa on kaukana, ajoittain tavoittamattomissa. Hän istuu ikkunan ääressä G-tuolissa turvavyö päällä rauhallisessa huoneessa, jonka ikkunan takaa näkyy auringon valossa kylpevä puisto.

Vaikka hän ei tunnista meitä, hänen silmissään näkyy ajoittain välähdys ja oivallus siitä että olemme tuttuja.

Hänen silmänsä painuvat umpeen ja hän menee usein jonnekin, mihin kukaan muu ei pääse.

82 vuotiaaksi ja finaalissa olevaksi, hän on kaunistunut ja ikäänkuin palanut puhtaaksi.

Istumme ja kerromme arjesta ja juttelemme äidilleni niitä näitä. Äiti koettaa muodostaa sanoja.

Yhtäkkiä hän sanoo kaksi kertaa peräkkäin hyvin selvästi: "Monien meistä on kuoltava"
Sitten hän sulkee "kontaktioven" ja menee taas pois sisimpäänsä.

Ulkona on viiltävän kaunis syyspäivä.

Meidän on mentävä ja niin kohta hänenkin.

-

Lähetän taas lisää papereita Turun Maistraattiin, mm. jo ensimmäisen kerran kolme kuukautta sitten lähettämäni suostumuksen edunvalvojaksi. Äitini asunnossa on postin tuomia hänelle osoitettuja laskuja ja ironinen kutsu TYKS:in syöpätesteihin 11. 2. 2011 !!!!!!!!

Kahdeskymmeneskolmas askel.

Halikko soittaa, kertoo, että äitini nukkuu suurimman osan aikaa myös istuessaan ns. geriatriatuolissa.

Nyt hänet siirretään jälleen!

Tarjolla oli Karinakoti, jolloin ilmoitin, etten halua kuullakaan siitä vaihtoehdosta.

Tapa jolla häntä ja siinä sivussa minua siellä kohdeltiin oli surullista.
-

Ehdotin Lietoa / Härkätien terveyskeskusta, koska siellä häntä on hoidettu vuosia, on tuttu lääkäri ja hoitajat, (mikäli hän vielä heidät tunnistaa).

Miten käynee?
-

Koetan tehdä työtä 22 opiskelijan viemiseksi eteenpäin.

Osa minusta on jossain muualla.

Askel paikallaan

8.9.2010 klo 12.44

Äitini kävi jo lähellä kuolemaa, istuin vieressä muutaman tunnin ja pidin kädestä kiinni.
-

Useat tahot pyytävät minulta lisätietoja äitini asioista.

EN SAA LISÄTIETOJA, KOSKA MINULLA EI OLE EDUNVALVOJAN STATUSTA, ENKÄ SAA EDUNVALVOJAN STATUSTA, KOSKA EN VOI TOIMITTAA LISÄTIETOJA.
-
Järjetöntä. Suomi!

Kahdeskymmenestoinen askel ( ja 60 porrasaskelmaa lisää )

31.8.2010 klo 15.05

Tässä videossa ne portaat, jotka HES sairaankuljetus äitini laittoi kiipeämään ja joissa hän kaatui.
Äidilläni on siis mm reisiluussaan syöpä, joka on kovertanut luuta.
Kun hänet tuotiin --hyväkuntoinen kävelevä potilas-- nimikkeellä, hänellä oli erittäin vahva lääkitys ja suuri trauma neljän sairaanhoitajan taltutettua hänet Liedon terveyskeskuksessa.
Hän on pieni, heikosti liikkuva kumarainen vanhus.
Olisitko sinä laittanut hänet kävelemään ylös ja päästänyt kaatumaan portaissa?
Olisitko?



Untitled from Jore Puusa on Vimeo.

Kahdeskymmenesensimmäinen askel

29.8.2010 klo 23.55

Olin tänään Halikossa tunnin, en pystynyt enempään.  Juttelin äitini kanssa, pidin kädestä ja kuvasin 15 minuuttia videota mutta...en voi enää näyttää sitä. Olin viikon myöhässä.
Tuho on laajentunut.
Matkallaan Karinakodissa ja Liedossa äitini kunto on romahtanut täysin.
Helvetti, olen niin raivoissani, murheellinen ja tunteiden ryöpyssä, etten pysty kirjoittamaan järkevästi.
Koetan kirjoittaa kuitenkin laillisuuden rajoissa.
-
Kävin myöhemmin äitini kotona ja...eikö siellä ollutkin Liedon kunnan lasku jo odottamassa, osoitettuna Kaisa Puusalle hänen asuntoonsa.
Inhimillisesti ottaen tuo oli liikaa, tunsin itseni ja Kaisan häväistyksi .
Vaikka kunta on toimittanut--- äitini kierroksellaan kohti kuolemaa---- taas seuraavaan paikkaan, menevät laskut tästä toiminnasta suoraan Kaisan vanhaan kotiin, ikäänkuin jokin mystinen henki materialisoituisi siellä maksamaan laskut.
-
Äitini  jaksoi juuri ja juuri kirjoittaa valtakirjaan nimensä. Jospa pankki nyt antaisi minun maksaa äitini sairaalalaskut äitini tililtä.
-
Lähtiessäni pois Halikosta, äitini tuli käsikynkässäni ovelle mukaan. Hänen silmissään oli kauhu, tuska ja ahdistus, kun hän sopersi heikolla äänelle: "Jorma vie mut täältä nyt kotiin jo.
Enkä minä voinut ottaa häntä mukaan, vaan läksin pois ja itkin kuin pieni lapsi matkalla alas ne portaat joissa HES sairaankuljetus hänet päästi kaatumaan. Helvetti....Helvetti....... helvetti....
-
Kuvasin nuo portaat noustessani niitä ja laitan videon tänne huomenna, "hyväkuntoinen kävelevä potilas" HES:in mukaan, jäi murheen ja tuskan murtamana ja sekavana osastolle.
-
Mutta....
Keskustelin Halikon osastolla äitini omahoitajan kanssa pitkään.
Hyvä! Äitini on siellä turvassa ja häntä hoidetaan hellästi.
Näille ihmisille, siinä sairaalassa lämmin kiitos. Voisipa hän kuolla Halikkoon, mutta luultavasti hänet raastetaan vielä jonnekin.
-
Kuinka kauan vielä?
Jospa voisin auttaa sinut isän luo, jonne jo niin haluat.
Pieni harmaatukkainen äitini. Mutta tässä maassa sinut survotaan läpi kärsimysten putken,
jotta päättäjät pääsisivät uudestaan eduskuntaan, sillä eihän tuskaisen ihmisen armollisesta kuolemasta sovi edes puhua.
Miten suunnaton olisi helpotus meille, jotka täällä vieläolemme, jos tietäisimme, että riittävän sairaina ja halutessamme pääsisimme pois maailmasta kevyesti leijuen. Mutta ei,----- tämä meille pakotettu kirkon ja poliitikkojen ansa on kuljettava tuskasta kirkuen loppuun saakka...siten kuin muut -kuin kärsijä haluaa.

Kaksi vuotta sitten,-- kun syöpä alkoi levitä---- sovimme äitini kanssa, että teen hänen viimeisistä ajoistaan kirjan tai www sivuston, sain siihen hänen kirjallisen lupansa. Kävimme keskusteluja kokemuksen jakamisen tarpeellisuudesta ja muiston jäämisestä tänne  elävien maailmaan. Nyt en kokemuksieni jälkeen enää  tiedä kannattaako tällaiseen maailmaan mitään jättää.

Tarkoitukseni oli antaa hänen puhua kaikille Teille tänään, mutta se ei enää onnistu.

Istumme videon takia vastakkain, pidän häntä kädestä ja pöydällä on isäni hänelle antamat kaksi nallea.

Kun kerron pojistani, äitini lyyhistyy hiukan ja itkee. Ja minä katson omaa tervettä kättäni äitini lämpimässä kädessä.

Muistojen vyöry on läpitunkeva, äitini lämmin käsi ohjaamassa minua marjametsällä hyvin pienenä.

-

Ja kohta, huomenna, ensi kuussa, ensi vuonna, viiden vuoden päästä minä itse katson kuolemankauhu silmissäni, kun joku pojistani tutkii minua ahdistus silmissään ja  lähtee pois syöpäisen äijän huoneesta kohti huumaavaa elämää. Ei kauaa enää siihenkään!

-

Kuvan/kuvien ja tekstien tai tekstin osien lainaaminen, downloading, jälkikäyttö tai linkitys ym. ehdottomasti ja täysin kielletty! Mitään osaa tai kokonaisuutta blogista ei saa julkaista ilman Jore Puusan kirjallista ja henkilökohtaisesti allekirjoitettua lupaa missään mediassa tässä tai muussa maassa.

Kahdeskymmenes askel

Olen ollut kipeänä, enkä jaksanut päivittää.
-
Äitini kunto on romahtanut jälleen, sanojen muodostus on vaikeaa,  kun saan hiukan voimia ajelen taas Halikkoon ja koetan saisinko äitini sanomaan muutaman sanan videolle Teille kaikille.
Kysyin Liedon terveyskeskuksesta Karinakodin väitteestä, että Lieto oli ensin kieltäytynyt vastaanottamasta äitiäni hoitoon. Sain kirjallisen vastauksen jossa....ei vastattu kysymykseeni.
-
Hyvä lukijani, mietit ehkä miksi jaksan tätä?
Vastaan sinulle näin: " Työssäni lehtikuvaajana olen kuvannut noin 8700 haastattelua, kun haastis loppuu ja toimittaja lähtee, tulevat haastateltavat usein puhumaan kuvaajan kanssa, koska häntä ei koeta yhtä pelottavaksi tai tärkeileväksi kuin toimittajaa.
Näissä tarinoissa 35vuoden aikana olen kuullut koko Suomalaisen yhteiskunnan hirvittävän epäoikeudenmukaisuuden maailman.
Haluan omalta osaltani kannustaa sinua aktiivisuuteen, sinustakin tulee joskus vanha.
-

Yhdeksästoista askel

24.8.2010 klo 15.57

Sain juuri Pohjanmaan suunnasta mailin, jonka lähettäjä pyysi pitämään henkilöllisyytensa salassa.
Mailissa hän epäili, että paikkakunnan yksityinen vanhusten hoitolaitos on saanut asemansa ainoana palvelutarjoajana, koska sitä johtaa kunnavaltuuston puheenjohtajan veli ja johtajan vaimo on  paikallisen johtavan uskonnonlahkon pastorin tytär ja hoitopaikan hallituksen puheenjohtaja. Puheenjohtajan veli taas on myös saarnaaja lahkossa.

En siteeraa pyynnöstä suoraan mailia.
Toki me journalistit tiedämme näitä tapauksia.
Verovaroin maksetaan erillaisiin yksityisiin organisaatioihin ilmeisesti paljon yhteistä rahaamme vanhustenhoidon yhteydessä, osa noista organisaatioista saattaa toimia tavalla, joka ei mahdollisesti ole 100% eettinen?

Kahdeksastoista askel

24.8.2010 klo 15.41.
-
105 ihmistä on lukenut blogistani ainakin osan statistiikan mukaan, kiitos!
En ole siis täysin yksin.
-
Lähetin seuraavan kutsun Sosiaali-ja terveysministeriöön. Ministereistä aloitin ja noin 50 ihmistä kutsuin.
Toivottavasti yksi käy ja lukee?

Tässä lehtikuvaaja Jore Puusa.

Pyytäisin Teitä kohteliaimmin tutustumaan blogiini "ennen kuolemaa", joka käsittelee vakavasti sairaan 83v. äitini siirtelyä ja ajoittain piittaamatontakin kohtelua Varsinaisuomessa.

http://ennenkuolemaa.blogspot.com/

Koska en pysty organisaatiokaaviostanne löytämään henkilöitä, jotka ovat lähellä vanhusasioita, pyydän kirjaamoa kohdentamaan viestini heille.

Kiitän etukäteen

Jore Puusa

Seitsemästoista askel

Yhä enemmän ihmiset ottavat yhteyttä vanhustenhoidon suhteen. Siksi tämä blogikin on, voimme verrata sitä missä vanhuksemme ovat ennenkuolemaa.
Vaikuttaa siltä että hoidosta tai sjoituksesta on tulossa erittäin kannattava business, jossa vanhus on tavara, tuote, esine.
Seuraava tuli tänään klo 13.11.

Suomalaisessa systeemissä ja verorahojen käytössä voisi olla paljon tutkittavaa.

Yksityinen pariskunnan pyörittämä muutamapaikkainen hoitokoti Itä-Suomessa teki

680000 euron tuloksen viime vuonna ja SWOT-analyysin isoin uhkatekijä oli

” sijoitussuunnitelman pettäminen” . 

Kuudestoista askel

24.8. klo12.32.
Tämä rahasta.
Posti toi aamulla TYKS:n  laskun äitini hoidosta 647,60 euroa.
Kun soitin ihmetelläkseni asiaa, vastasi henkilö, ettei tällaista laskua pitänyt lähettää, se oli poistettu ja uusi lasku, johon koottu kaikki aikaisemmat, noin 1400 euroa oli matkalla. Miksi sitten 647€ lasku?
Hän ehdotti reklamaation tekemistä valvontaelimelle, jolle olin tehnyt juuri reklamaation 647 euron laskusta viikko sitten ja jokalupasi ettei laskua enää lähetetä. 647 euron lasku kuitenkin menee ulosottoon, jos en maksa sitä, koska reklmaation voi tehdä vasta kun lasku on ensin maksettu, vaikka lasku olisi virhe ja korvaava lasku olisi tulossa.
Jos taas laskun maksaa ja se on lasku, joka ei olekaan voimassa pitää tehdä erillinen anomus toimikunnalle joka käsittelee ne laskut jotka on maksettu turhaan ja katsoo mitkä niistä jo maksetuista laskusta palautetaan.
Koko aikana olen saanut yhteensä 14 kappaletta erillaisia, mutta samalta ajalta olevia laskuja niin Liedon kunnalta kuin perintäyrityksiltä kuin Halikon sairaalalta kuin tyksiltäkin.
Jokaisen laskun selvittelyyn on mennyt pari tuntia, kun olen ensin saanut kiinni henkilön, joka laskun pystyy poistamaan järjestelmästä.
Iso, kaiken kattava lasku on siis tulossa, maksaisinkin sen mielellään, mutta en voi, koska äitini pankki ei hyväksy minun allekirjoituksellani varustettua laskua, äitini allekirjoitusta ei enää saa ja edunvalvontastatus antaa odottaa marraskuulle.
Kafka.
-
Lähetin eilen HES sairaankuljetuksen kaikkiin maileihin uuden selvityspyynnön äitini kaatamisesta ja kylkiluun murtumisesta. Lisäksi otin yhteyttä HES:n ylimpään johtoon ja taustavaikuttajiin kuten rahoitukseen ja säätiötaustaan jne.
Ei vastausta, ei pahoittelua, ei selitystä, nada.
Kafka

Viidestoista askel

23.8.2010 klo 17.14
Neljä vuorokautta on kulunut siitä, kun HES sairaankuljetus päästää äitini kaatumaan portaissa, huolimatta lukuisista yhteydenottopyynnöistä aina HES:in valtakunnanjohtajaa ;-) myöten,  ei heistä enää kuulu mitään, vaikka sairaankuljettajien raportin kaatumisesta piti valmistua kaksi päivää sitten.
Uskon kuitenkin, että lasku on jo mennyt, kuka lystin sitten maksoikin.
Tämä on Suomi.

Neljästoista askel

21.8.2010 klo 10.30
TYKS:issä varmistui röntgenissä, että äidilläni on murtunut kylkiluu.
Kipulääkitystä lisätään.
Äitini päästettiin kaatumaan portaissa sairaankuljetuksen aikana.
Kipu-ja rauhoittavat lääkkeet lisäävät huimausta.

Kolmastoista askel

20.8.2010 klo 19.13

Nyt minulla on hiukan varmempaa tietoa ambulanssikuluista.
3 km maksaa noin 30 euroa Jyväskylän tasolla.
Luultavasti siis kalliimpaa Turussa tms.
300 - 400 euroa 30 kilometriltä,  joka Liedon ja Halikon väli taitaa olla.
-
Ajatusleikki:
Oletetaan, että joka päivä maassamme suuria ikäluokkia n. 60 000 ihmistä/ vuosi kohden kuljetetaan 1000 ihmistä  paikasta toiseen ja keskimatka olisi tuo 350 euron suorite.
Siis 365p x 1000 x 350 = noin 127750000 euroa vuodessa.
Toisinsanoen 127 miljoonaa euroa sairaankuljetuksiin ja tämän summan sinä ja minä maksamme veroina.
Voisiko järkiperäistämällä vähentää rahan käyttöä?

Toinen ajatusleikki:
On toisaalta huomattava, miten loistava sosiaalinen  järjestelmä meillä on.
Jos asuisimme USA:ssa,  olisi äitini hoito maksanut jo vähintään 50 000 dollaria.
Rakastakaamme veroja, ihan oikeasti.

Eikö näytäkin siltä naapurinpojalta, jonka yli ajettiin suojatiellä?

Kahdestoista askel

20.8. 18.11

HES sairaankuljetuksesta soittaa vihdoin aluepäällikkö, joka ensi sanoikseen syyttää minua aggressiivisesta asioiden hoidosta, jolla en pääse mihinkään.
Olen koettanut saada tietoa äitini kaatumisesta  24 tuntia HES:lta... turhaan.
-
Päällikön mukaan he kuljettivat --hyväkuntoisen potilaan-- Liedosta Halikkoon ja äitini käveli ilman tukea itse, koska oli siis HES mielestä hyväkuntoinen ----kunnes kaatui portaisiin. Nyt ei siis ole enää käsittääkseni hyväkuntoinen? Toinen sairaankuljettaja oli mennyt edeltä hoitamaan paperiasioita.
-
Aluepäällikön mukaan he ovat toimineet täysin oikein ja kutsuivat äitiäni termillä "kävelevä potilas"  Anteeksipyyntöä tai pahoittelua ei kuulu, toiminta on ollut heistä normaalia.
Saan käsityksen, että vanhusta ei tueta,  jos hän pystyy raahautumaan eteenpäin.
Ei pystynyt ja nyt hänen kylkiluunsa on mahdollisesti murtunut ja huulessa ruhje.

( syöpä on syönyt äitini reisiluun miltei irtipoikki ja hän oli illalla erittäin voimakkaitten kipu- ja rauhoittavien lääkkeitten vaikutuksen alainen,--- syöpäkasvaimen painaessa yhä voimakkaammin aivoja kallon alla, HES:in termi tällaiselle= hyväkuntoinen kävelevä potilas )

VALVIRA on seuraava osoite.

Edellä ajaneeseen autoon törmännyt ja tuulilasiini kimmonnut lokki.
Miten rikki me kaikki olemmekaan-- taisteltuamme tai luovutettuamme.

Yhdestoista askel

20.8.2010  klo 17.38

Halikon sairaala lähettää äitini röntgeniin Turkuun, koska epäillään että äitini kaatuminen eilen Halikon portaissa olisi johtanut kylkiluun murtumaan.
Aiheen johdosta koetan koko ajan ottaa yhteyttä HES sairaankuljetukseen, mutta en saa vastausta.

Nomans shoes. Kävelijä on lähtenyt.

Kymmenes askel

20.8.2010 klo 15.23. 

Puhtaasti mielenkiinnosta aloin selvittää äitini eilistä kuljettamista sairaalasta toiseen.

Kysymykseni Lietoon kilpistyivät,  kunnes talousjohtaja yllättäen vastasi. Olin kuitenkin ehtinyt selvittää muita teitä ambulanssiyrittäjän, joka oli HES.

Talousjohtaja tarjosi eilisen kuljetuksen suorittajaksi aivan eri yritystä, --- jonka kanssa Liedolla on sopimus.

-

Hm..soittaessani yritykseen,  jonka kanssa Liedolla piti olla sopimus, ei siellä suostuttu antamaan äitini kolhiintumisen aikana tehtävää suorittaneen toisen ambulanssiyrityksen nimeä. Kesti noin tunnin verran selvittää se.

-

Nyt olen lähettänyt selvityspyynnön HES Varsinaissuomen aluepäällikölle.

Tiedustelin miksi romahdustilassa oleva äitini kävelytettiin sairaalan yläkerroksiin, kun hissikin oli ja miten äitini lievä kolhiintuminen portaissa tapahtui.

Pyysin selvitystä kaksi tuntia sitten, ei vielä mitään.

-

Seuraava on puhtaasti poleemista pohdintaa.

Vanhusten kuljettamisruletissa paikasta toiseen liikkuvat suuret summat.

Minulle kerrotiin aina, vasta siirron jälkeen, että äitini vaihtaa paikkaa. 

Olisin itse ajanut Turkuun ja Lietoon tms. siirtämään häntä ilmaiseksi ja turvallisemmin.

-

Herää ajatus siitä, miten nämä kuljetukset kuntakohtaisesti kilpailutetaan.

Samaan aikaan velloo perus- ym kouluissa koulukuvauskriisi, opettajanhuoneita lahjotaan ottamaan tietty kuvaamo suorittajaksi. 

Miten paljon lahjontaa mahtaa esiintyä kunnallisella tasolla erityisesti vanhushoidossa, jossa pyörivät valtavat ja koko ajan suuremmat summat vuositasolla. Vaikuttaako yhteistyökumppanin valitsemiseen uskonlahko, kirkkokunta, politiikka, nepotismi, totuttu tapa vai edullisuus?

-

Olen koettanut selvittää, mitä yksi  vanhuksen 30 kilometrin siirto maksaa ambulanssilla ja saanut niin ristiriitaisia tietoja sadasta eurosta tuhanteen euroon, että asiaa pitää tutkia vielä tarkemmin ennenkuin kerron faktoja.

Tuuli käy heidän ylitseen ja heitä ei enää ole....hylätty hauta Kuopion ja Mikkelin puolivälissä.

Yhdeksäs askel.

20.8.2010 klo 09.10
Äitini nukkuu Halikon osastolla 601.
Illalla hänet Halikkoon tuoneen ambulanssin henkilökunta kävelytti hänet vanhan sairaalan kolmanteen kerrokseen, äitini kaatui tai horjahti portaissa , jolloin hänen huulensa hiukan ruhjoutui.
-
Kun äitini lähti huhtikuussa kierrokselleen, kysyin tilanteen selkiydyttyä,-- paljonko rahaa sinulla oli mukana. 700 euroa hän kertoi, eilen illalla lompakossa oli 400 euroa.
-
Halikon sairaalasta minulle juuri äsken klo 09.00 soittanut hoitaja oli kuin toisesta maailmasta verrattuna viikon tuskien taipaleeseen. Hän oli empaattinen, informatiivinen, eikä syyllistänyt minua mitenkään.
Alan ymmärtää mitä tarkoittaa sairaanhoitoalalla ammattilaisuus ja mitä se ei tarkoita.

Erään onnettomuuden jälkeen kotonani Keravalla.

Kahdeksas askel (lue ihan alhaalta ensin tapahtumakuvaus)

19.8.2010 klo 21.32

Äitini Via Dolorosa jatkuu keskeytymättä,hänestä uhkaa muodostua heittopussi.

21.05 saan soiton Liedon terveyskeskuksesta.

Äitini on saanut raivokohtauksen, pieni ja syövän murtama ihminen on käynyt kaiken mahdollisen kimppuun, heitellyt huoneen tavarat rikki, lyönyt hoitajia kasvoihin, kynsinyt ja purrut ja sylkenyt.

-

Päivystävä lääkäri määrää hänet siirrettäväksi Halikkoon takaisin.

Halikosta äitini lähti tuskien taipaleelleen kohtuullisessa kunnossa ilman aggressioita muutamia päiviä sitten.

Kierrettyään kaksi hoitopaikkaa,  hän palaa repaleina takaisin vanhusten vastaanottoyksikköön.

-

Äitini ei 82 vuoteen ole sanonut kenestäkään mitään pahaa, ei koskaan lyönyt, ei kironnut, ei potkinut, ei mitään väkivaltaa.

Nyt jostain kontrolloimattomasta syvyydestä nousevat demonit murtautuvat läpi.

Olisiko riittävän voimakas tai oikea lääkitys saanut hänet rauhoittumaan Karinakotiin tai Lietoon saattohoitoon?

-

En saa koskaan tietää ja itsesyytösten yhä suurempi vuori kaatuu päälleni.

Nyt vielä hetken...sitten ei enää koskaan. Luulitko sinä lukijani selviäväsi ilman kärsimystä?

Seitsemäs askel

19. 8. klo 14.00
Liedon Osuuspankin johtaja mailaa vihdoinkin ja antaa minulle erillaisen ohjeen äitini laskujen maksamiseen kuin Karinakodin talousasioista vastaava Männistö, joka kuitenkin ilmoittaa saaneensa itse tietonsa Liedon osuuspankista soittamalla sinne! SIC.

-

Sensijaan TYKS laskutus alkaa oivaltaa, että jotain pitää tehdä.

Erinomaisessa ja selkeässä viestissään Niina Kuronen Turun Yliopistollisesta Keskussairaalasta  ilmoittaa selvittäneensä äitini, ( hienosti etuliitteellä Rva. Puusan) laskutuksen ja ilmoittaa lopettaneensa perinnän ja tehneensä äidilleni ns. vapaakortin. Hän on ensimmäinen, joka myös tekee jotain asioille. Hienoa.

-

Perintäasioissa siis Aktiv Kapital on toistaiseksi kunnossa. 

Nyt on siis joku tehnyt jotain sensijaan, että lähettäisi minulle sekavia sitaatteja lain eri kohdista.

-

Huomaa seuraavaa..

Olen nyt tehnyt  yli kolme kuukautta kestäneen yrityksen hoitaa äitini asioita. 
Miten ns. tavallinen ihminen  jaksaa, jos ei ole tottunut viranomaiskäytöntöihin kapulakielineen ja lisäksi uskoo kritiikittä ohjeisiin. Hallintoalamainen romahtaa tällaisen taakan alla muutamissa päivissä.

Minä en pelkää ikäviä kohtaamisia työtaustani takia, vaan pystyn toimimaan, enkä lamaannu...ahdistusta jatkuva asioiden muuttuminen ja ristiriitaiset ohjeet eivät poista.

Kaksi kesää sitten kävin äitini kanssa hänen lapsuudenkodissaan, jonka pihalla otin kuvan Kaisasta ja Suomen tiettävästi suurimmasta katajasta

Kuudes askel

Nyt olemme siis torstaissa 19.8.2010 ja kello on 12.40.

Karinakodin johtaja Kari Ojala kirjoitti eilen 18.8, että Halikon sairaala on "pyytänyt äitini siirtämistä" Liedon terveyskeskukseen agressiivisen käytöksen takia.

Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole asia, koska Halikon sairaalan ylilääkäri kiistää tänään saamassani mailissa tiedon.

Hän toteaa myös, ettei äidilläni ollut Karinakodin kuvaamia agressioita  Halikossa.
Onko äitini näyttänyt aluksi houkuttavalta tavalta saada helposti lisää rahaa ja osoittautunut sitten niin hankalaksi, että hänestä piti päästä nopeasti eroon.
-

Ymmärrän hyvin, että viranomainen huolehtii 110% omasta turvallisuudestaan, luultavasti minäkin tekisin niin.

Kuitenkin taustalla on jokaisen toimittajan tuntema "off the record" ilmiö. Kun haastateltava haluaa puhua totta, hän pyytää kääntämään nauhurin kiinni tai mailtapauksissa haluaa soittaa tai kutsua käymään, keskustelun tallentaminen  on kielletty ellei siihen saa erikseen lupaa. Kuullostaako paranoidilta lukijani?

Sinusta ehkä, mutta journalistityöni aikana olen oppinut, että  kaikki valehtelevat, jokainen, minä, sinäkin.

-

Jään odottamaan vastauksia useisiin ongelmiin
Edunvalvontaan Turun maistraattiin on matkalla uusia kaavakkeita täytettynä.

Karinakoti ja Halikon sairaala antavat eriävää tietoa.

Liedon terveyskeskus ei suostu maileihin, tietoa äitini tilasta ei siis voi saada kuin käymällä Liedossa.
Saadakseni tietoa on minun siis ajettava 380 km edestakaisin ja käytettävä siihen yli 7 tuntia.

Perintäyritys ei ota yhteyttä.

Liedon osuuspankki ei reagoi.
Liedon kunnanjohtaja ei vastaa mailiini.

TYKS laskutus on vaiti,  samoin Liedon kunnan laskuista vastaavat.

Sosiaali ja terveysministeriö ilmoittaa olevansa pahoillaan, että olen joutunut tällaiseen viidakkoon ja luettelee lainkohtia, joiden mukaan toimitaan, ikävä kyllä ne eivät auta asiaa mitenkään.

Ja kaiken keskellä 83v. äitini makaa kuolemansairaana ja hämmentyneenä Liedon terveyskeskuksen vuodeosastolla
( toivottavasti) , ellei häntä ole jo siirretty seuraavaan paikkaan?

Näiden kuvien ottamisen väliaikana äitini taivalsi noin 65 vuotta. Osasiko vasemman kuvan maitokärryillä istuva tyttönen aavistaa, että muuttuu finaalissa osaksi karusellia, jossa häntä  siirrellään kuin pakettia paikasta toiseen.

Viides askel ( väliepisodi)

Nyt ajattelet, että miksi en ota äitiäni Keravalle ja hoida häntä loppuun saakka.
Miksi marisen viranomaisten teoista?
Karjalaisissa suvuissa on vanhukset hoidettu kotona. Äitini hoiti ensin isoisäni ja sitten oman äitinsä ja isänsä hautaan saakka. Hän katkeroitui täysin, kunnat ja kaupunki unohtivat hänen panoksensa ja hän uhrasi elämänsä tärkeimmät vuodet kuunnellen patriarkaalisten vanhusten äksyilyä.
-
En pysty, en kertakaikkiaan aio ottaa itselleni tilannetta, jossa oma ---jo kuolemaa kohti menevä elämäni murtuu hoitovastuuseen, jota en kykene suorittamaan.
En kykene vaihtamaan äitini vaippaa ja arvostan suuresti sellaista, joka siihen kykenevät.
-
Luuletko etten ole tästä ahdistunut?
Olen, olen todella ahdistunut. Olen tässä umpikujassa.

Cul de sac!

Neljäs askel

18.8. klo 17.24

Kaisa äitini on Liedon terveyskeskuksen vuodeosastolla. Takaisin siellä toistaiseksi, mistä kierros alkoi 26.4. mutta kuinka kauan ? Millainen heittopussi hänestä ennen kuolemaa tulee?

-

Saan viestin Kari Ojalalta LSSY:stä  eli Lounais Suomen Syöpäyhdistykseltä.

Suora sitaatti:

Olen saanut Teiltä viestin koskien äitinne siirtoa Liedon terveyskeskukseen.

Vastaava hoitaja Merja Leinonen on hoitanut käsitykseni mukaan konsultoinnin Halikon sairaalan kanssa.

Tarkoituksena oli, että Karinakoti olisi hänen viimeinen hoitopaikkansa ennen kuolemaa.

En ole saanut Teiltä mailia.

Varmasti äitinne terveydentila vaikutti myös hänen käyttäytymiseensä. Hän oli arvaamaton ja hänellä oli kivi kädessä, kun hän lähestyi väkivaltaisesti kahta ihmistä. Tämän jälkeen Halikon sairaala pyysi Karinkotia siirtämään äitinne Lietoon.

------

Vaikka hän ilmoittaa saaneensa minulta "viestin" ja vastaa suoraan reply-toiminnolla hän ilmoittaa, ettei ole saanut minulta mailia!

Ojalan mukaan äidilläni oli kivi kädessään, kun hän lähestyi väkivaltaisesti jne….miten lähestytään väkivaltaisesti?

Niinpä ehdotin Ojalalle mailissa ( vastausta ei ole vielä tullut), että Turun poliisi tutkii asian.
Erikoinen väite on,  että Halikon sairaala PYYSI Karinakotia siirtämään äitini Lietoon.

Kuitenkaan, kun soitin eilen Halikkoon,  eivät henkilöt  (2 kpl, joista toinen äitini entinen omahoitaja), edes tienneet äitini siirrosta Karinakodista Lietoon. 

-

Eikö saattohoitokodin ammattitaito riittänyt arvioimaan dementin vanhuksen mahdollista agressiivisuutta?

Halikossa äitini tottui fyysiseen kontaktiin, ensimmäisen kerran elämässään häntä halattiin usein.

Ojalan mainitsemalla 100 -2000 !!!  euron vuorokausimaksulla olettaisi saavan hyvin spesifistä hoitoa.
-
Voin vain kuvitella, että äitini koki saaneensa rangaistuksen kun hänet vietiin pois.
Rangaistus, mistä? Olemisesta vanha, sairas, kuolemanpelossa ja peloissaan taas uudesta paikasta.

-

Liedon terveyskeskuksen  ilmoittaa minulle mailissaan, että mailia ei voi käyttää asioiden hoitoon!

Onko siis parempi pitää asianosaiset  epämääräisten ja toistensa kanssa olevien ristiriitaisten puhelinsoittojen varassa?

-

Karinakodin puhelinviestintä  epäonnistui, sain epätarkkaa tietoa.

Terveyskeskus ei ilmoittanut minulle illalla, missä äitini on. Sekin oli epäonnistuminen.

Eikö olisi parempi käyttää puhelimessa oltu aika napakan ja yksiselitteisen mailin kirjoittamiseen?

Äitini vanhempiensa haudalla Loimaalla 7.8.
Äitini oivaltaa, että hänen mielestään oman äidin eilen tapahtunut kuolema
onkin jo kymmeniä vuosia vanha asia.

Kolmas askel

Tästä 18.8.2010 klo 11.05 eteenpäin blog etenee reaaliaikaisesti.

Seuraan äitini vaiheita siirtojen kannalta, mutta jätän meidän kahden henkilökohtaisen maailmallisen eroamisemme yksityiskohdat ja tunnelatauksen pois.

Tämä blogi siis käsittelee vanhuksen asemaa järjestelmässä ja sitä miksei Suomessa ole mahdollisuutta lempeään armokuolemaan, vaan luterilaisen kirkon oppien mukaan ja valtionkirkon ja päättäjien muutosvastarinnan perusteella jokaisen hallintoalamaisen pitää kärsiä loppuun saakka, mitä kovemmin, sen parempi.

Kaksi kesää sitten äitini jaksoi -kivuistaan huolimatta- käydä viimeistä kertaa muutamissa tärkeissä paikoissaan.
Tässä Nautelankoski Liedossa. Jos sinun vanhempasi haluaa jonnekin, vie hänet. Mutta muista puhua myös omasta ahdistuksestasi menneiden asioiden suhteen. Ikäisteni lapsuus ei ollut helppoa, lapsi oli usein esine, jolta odotettiin vain hyvää käytöstä.

Toinen askel

18.8.2010 klo 10.48

Kirjoitan tätä nyt tilanteen aktiivivaiheessa.

Karinakodin puhelusta sain tietää että äitini on mahdollisesti viety Lietoon  ja että Lieto ei halua ottaa häntä vastaan.
Karinakoti siis väittää näin ja Lieto taas muuta.

Tänään 11.00 soittaa Liedosta osastonhoitaja joka ilmoittaa, ettei tiedä missä äitini on.

Kun yllätyn suuresti, hän korjaa, ettei siis tiedä tarkkaan fyysisesti missäpäin terveyskeskusta äitini on ja katsoo papereista että äitini on tuotu 17p 16.20  Lietoon Karinakodista.
-

En ole saanut vastausta asiaa koskevaan mailiini, enkä ilmeisesti saakaan, koska maileihin ei voida vastata.

Miksi sitten mailosoitteet ovat Liedon web sivuilla käytössä, jos niihin ei vastata?
Mail osoitteiden yhteydessä pitäisi olla tieto, ettei näihin osoitteisiin lähetettyihin viesteihin vastata.
-

Mailin ongelmaksi katsotaan tietosuoja.

Kuitenkin maili on merkittävästi turvallisempi kuin gsm puhelu, jonka voi myös kuulla läpi luurin ja jossa puhujan viestintää voi seurata esim. työpaikalla. Puhelimessa annettu tieto voi olla viranomaisen juridista kieltä, jota maallikko ei ymmärrä, siksi mail olisi paras tapa kommunikoida, jos sitä vain käytettäisiin.

Äitini jättää vuonna 2008 kotinsa, jossa on asunut 30 vuotta.

Ensimmäinen askel

Edeltävät tapahtumat, siis prologi.

2010 keväällä äitini asuu Liedon kunnan keskustassa kerrostalokaksiossaan.

Liedon kunta toimittaa hänelle säännöllisesti lämpimän ruoan ja kotisairaanhoito huolehtii hyvin kipulääkityksestä.

Äidilläni on syöpäkasvaimia reisiluussa, keuhkoissa ja pääkallon alla.

Hänen muistinsa huononee kiihtyvällä vauhdilla ja tammi-huhtikuussa on jo selvää, että jotain tapahtuu pian, eikä hän enää pysty asumaan kotonaan kauaakaan.

Huhtikuun puolivälissä äitini toimitetaan Liedon terveyskeskukseen sekavana.

Päivystävä lääkäri käskee sekavaa ja ahdistunutta vanhusta odottamaan yhteisessä odotustilassa. Äitini kuitenkin katoaa.

Äitini palaa takaisin 3-4 tunnin kuluttua katoamisestaan ilmeisesti taksinkuljettajan tuomana.

Hänet viedään TYK:sin alaiseen Halikon sairaalaan.
-
HUOM! Useita kuukausia myöhemmin kuulen, että lääkäri, jolta äitini on päässyt häviämään Liedossa, on soittanut äitini siskolle ja sanonut: " Jos löydämme Kaisan, voitteko ottaa hänet seuraavaksi yöksi!"

-

Äitini viettää Halikon sairaalassa huhtikuun puolivälistä viime päiviin saakka.

Halikko koettaa saada Liedon kuntaa reagoimaan ja järjestämään äidilleni sopivan hoitopaikan, myös minä olen yhteydessä emaililla kuntaan. En saa vastauksia. 

-

Aloitan eduvalvontastatuksen hakemisen. Turun maistraatti ilmoittaa, että jonossa on satoja hakemuksia ja kestää kuukausia, ennenkuin asiani voidaan ottaa esiin. Saan usealta viranomaistaholta vääriä ohjeita edunvalvontaan liittyen. En pysty maksamaan äitini laskuja, en voi kirjesalaisuuden nojalla avata hänen postiaan, laskujen maksamiseen tarvitaan äitini allekirjoitus, jonka saa onneksi pari kertaa maaniteltua häneltä.

Äitini sen opettaja-asuntolan edessä, josta hän lähti maailmalle jatkosodan jälkeen.

Asun Keravalla ja olen yksinhuoltaja ja teen freelance lehtikuvausta, opetustyön lisäksi . Niinpä pääsen 190 kilometrin päähän Lietoon kerran pari kuukaudessa katsomaan äitini postin.

Liedon kunta on laskuttanut äitiäni hoidosta ja…lähettänyt laskun äitini asuntoon. Kunta siis on toimittanut äitini hoitoon suljettuun sairaalaan ja samalla lähettää hoidossa olevan laskut hänelle kotiin, jossa ei asu ketään!

Laskut menevät perintätoimistolle.

-

Tarinan haltijakummi on Halikon sairaala. Aina käydessäni siellä tapaamassa äitiäni, ihmettelen hoidon lempeyttä ja hoitohenkilökunnan ystävällisyyttä.

Halikon sairaala on minuun jatkuvasti yhteydessä ja ihmettelemme  Liedon kunnan asennetta vanhustaan kohtaan.  Koska olen pessimisti ja journalisti -olen täysin ällistynyt Halikon henkilökunnan aktiivisuudesta ja lämmöstä myös minua kohtaan.  Varmaankin siksi, että laitos on niin hyvä paikka, sitä ollaan lopettamassa.

-

Lopulta 11.8. saan iloisen tiedon. Äitini saa paikan Karinakoti nimisessä saattohoitokodissa Turussa meren rannalla.

Lähetän sinne etukäteen pari mailia ja selitän tilannetta ja tiedustelen, mitä tavaroita äitini uuteen paikkaan voi tuoda. 

Kun maileista on kulunut kaksi päivää ilman vastausta, alan ihmetellä. Kuluu vielä päivä ja Karinakoti ilmoittaa yhtäkkiä minulle, että ongelmien takia äitini siirretään pois, häntä ei pidetäkään Karinakodissa. Hänet siis poistetaan ennenkuin häneen on  ehditty tutustua.
-

Syy jää toistaiseksi epäselväksi. Puhutaan agressiosta. Miksi Karinakoti on sitten ottanut äitini hoitoon, onko Halikon kanssa konsultoitu riittävästi, vai tuleeko Karinakodille yllätyksenä, etä paikanvaihdoksen yhteydessä dementti vanhus on agressiivinen? 

Karinakoti kuitenkin ilmoittaa puhelussa minulle, että Liedon terveyskeskuksesta olisi sanottu, ettei Lieto voi ottaa äitiäni hoitoon, koska tämä on Karinakodin asukas.

 Liedon trvk:n hoitaja kuitenkin tuohtuu väitteestä ja sanoo, ettei tuo tieto pidä paikkaansa!
-

Tiedustelen useiden siirtojen ja useiden hoitopaikkojen suhteen äitini mukana olleista rahavaroista ja pankkikorteista. Liedossa on siirrytty vasta kesäkuussa systeemiin, jossa tulevan potilaan pankkikortit ja rahat ym otetaan lomakkeelle. Kun äitini tuli ja katosi huhtikuun 26 p. ei tätä menettelyä ollut.

Kun äidilläni oli tapansa mukaan suurehko summa käteistä mukanaan, jää nähtäväksi -onko se kaikki ja pankkikortit ja kirjat ym. vielä mukana. Varmaankin on, palaan siihen myöhemmin.

-

Äitini siirretään siis ambulanssilla pois Karinakodista. En saa tietoa 24 tuntiin äitini uudesta sijoituspaikasta.

Miksi käytän vain mailia? Hoitaessani äitini asiaa olen saanut useilta viranomaisilta ristiriitaisia vastauksia puhelimessa. Mail on täsmäase, sitä ei voi vääristellä. Minusta on parempi saada oikeaa tietoa, kuin imaginäärinen ongelma tietosuojasta. Mail myös suojaa lähettäjäänsä, koska hänelläkin pitää olla oikeus osoittaa saaneensa mahdollisesti epäasiallista tekstiä.

-
Mail on kuitenkin viranomaisen kannalta hankala asia. Mailista jää dokumentti, hätääntyneen henkilön kanssa käydyssä puhelussa voidaan sanoa mitä tahansa, eikä puhelun lupauksista jne jää mitään faktaa.